jockerantanen

Presidentin vaalit 2018, huomioita ehdokkaista ja vähän mediasta 10.1. mennessä.

  • 2005
    2005

 

 

Presidentinvaaleihin 2018 osallistuu lopulta kahdeksan ehdokasta kun ikuinen Paavo Väyrynen sai kannattajakorttinsa kasaan. Paavon mukaan se kesti niin kauan koska hän ei saanut mediatilaa riittävästi. No, Paavohan ei koskaan aikaisemminkaan ole sanut sitä riittävästi, omasta mielestään. Kuitenkin ei niin pientä pilaa ettei....  On siinä pieni totuuskin, Paavoa on aina sorrettu, viime vuosituhannella kun hänestä ei koskaan tullut pääministeriä ihan omin sanoin sanottuna. Eikä tietenkään presidenttiä. Kuka tietää vaikka olisi tullut uusi Kekkonen?  Kun on lueskellut ja katsellut dokumenteja ja historiaa niin ei ole sanottua vaikka maa olisi tarvinnutkin Kekkosen sen jälkeenkin kun se vapautui suomettumisen ikeestä. Ikeestä joka oli kuitenkin vain saksalaisen median keksimä termi suomalaiselle tasapainoilupolitiikalle Neuvosto-Venäjän ja USA-vetoisen Euroopan välissä.

Toivotaan Paavolle kaikkea menestystä vaaleissa ja ennen muuta niiden jälkeen.

Sitten ehdokas Merja Kyllönen, kainuulainen tervehenkinen maatalon tytär joka on menestynyt politiikassa hyvin suorasanaisuutensa avulla. Vaikuttaa koko ajan siltä että hän ei pelaa mitään peliä vaan sanoo niin kuin ajattelee asioiden olevan, ja sanoo sen selkeästi.  On selvä jatke SKDL:n politiikalle, nyt Vasemmistoliitto-nimen alla. Vaaleihin osallistuminen lienee enemmän tarkoitettu näkyvyyden saamiseksi sekä itselleen että puolueelle ennen muuta. Taustalla vaikuttaa varmastikin puolueen vallanhimoinen uusi puheenjohtaja Li Andersson jonka etujoukoiksi Kyllönen on todennäköisesti asetettu tähtäimessä seuraavat eduskuntavaalit. Mikä olisi parempi paikka saada näkyvyyttä puolueen kannatuksen kannalta kuin Kyllösen selkeä, kansan tajuttava puhe presidentinvaalien kaikissa yleisötilaisuuksissa?

Seuraava on tietenkin, poliittisen skaalan mukaan, Tuula Haatainen, SDP:n tuleva voimanainen jolla on myös selkeä ulosanti. Sisältö hänen sanomassaan on vain niin perisosiaalidemokraattista että. Sisältö on jäänyt viime vuosituhannelle jos ei huomioida sen feministisiä piirteitä. SDP on ollut vallassa lähes keskeytyksettä sitten sisällissodan mutta ei ole tehnyt mitään "seksuaaliselle häirinnälle". Ehkä siksi että tuo termi on keksitty vasta vuoden 2000 jälkeen. Ongelma on aina ollut. Feministien ja vaikuttaa siltä että myös Haataisen mielestä kaikki miehet ovat aivan kauheita kähmijöitä. Tuollainen puhe ja jopa se että annetaan ymmärtää näin olevan, loukkaa varmasti sitä ylivoimaisesti suurinta osaa suomalaisista heteromiehistä jotka ovat osallistuneet häirintään ja kähmintään vain yhteisymmärryksessä kohteen kanssa. Ja onneksi ovat, muutoin suomalaisten lukumäärä lähentelisi aika mitätöntä lukua. Haatainen on myös esillä samasta syystä kuin Kyllönen mutta tekee myös itseään tunnetuksi. 

Sitten tulee vähän ongelmallista tuon väriskaalan kanssa. Mikä olisi seuraava puolue oikealle mentäessä? Kenttä ikään kuin hajoaa, perinteinen väriskaala ei enään toimikaan. Lähinnä olisivat Vihreät mutta Vihreät eivät ole mikään työväenpuolue, Vihreät ajavat tyntekijän etujen vastaista politiikkaa. He nostavat kaikenlaisia energia- ym. -veroja jotka rankaisevat tavallista köyhää ja tavallista moottoroidulla kulkuneuvolla kulkevaa olipa hän sittten junassa tai omassa pienemmän keskiluokan autossaan tai asuipa hän kerros- tai omakotitalossa. Energian hinnan nousu siirtyy kaikkeen logistiikkaan: Niin tavaroihin, asumiseen kuin ihmisiinkin.  Mutta pidetään nyt Vihreät tällä kohdalla. Tästä skaalasta vielä että sen sotki oikeastaan jo Jyrki Katainen kun hän esitti Kokoomuksen olevan työväenpuolue.

Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto, ensimmäinen suomalainen homoseksuaalinen joka on noussut ministeriksi asti. Tosin vain vähemmän tärkeiden asioiden ministeriksi mutta kuitenkin. Hänellä on kiistämättä paljon tietoa asioista kun hän vain osaisi siirtää tietonsa käytäntöön. Vähän sama ongelma kuin entisessä Neuvostoliitossa, teoriaa riittää mutta sen soveltaminen käytäntöön ei onnistunut. Haaavisto puhuu paljon maailmanrauhasta ja maailman köyhistä tarkoittaen silloin kehitysmaissa muhivaa väestöongelmaa ja sen seurauksia. Hän ei kuitenkaan koskaan esitä mitään ratkaisua muuta kuin, samoin kuin Vasemmistoliitto ja SDP vain sen ratkaisun että annetaan lisää rahaa, ja lisää rahaa aivan kuin rahalla olisi taivaallinen voima. Ei sillä ole. Ainoa ratkaisu, jota Haavisto ei ole tai ei ole huomannut, on se että ihmisten täytyy huolehtia itsestään, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Pumput ruostuvat kehitysmaissa hoidon puutteessa. Haavisto oli viime kerralla kakkonen Niinistön jälkeen, nyt tuskin käy niin hyvin. Äänestäjät tietävät valtionvelan ja sen jatkuvan kasvun väitetystä nousushdanteesta huolimatta. Nousuhdanteessa yleensä valtionvelkaa pienennetään, meillä otetaan vieläkin 3,5 mrd. lisää vuositasolla, entisen 110 mrd:n päälle. Jo korkomenot ovat reippasti yli miljardin. Siis yli € 250;- jokaista asukasta, niin lasta, aikuista, vanhusta kuin pakolaistakin kohden. No eihän se ole kuin pari kymppiä per kk. Vaan kun se on korko. Laina pitää vielä joskus lyhentää poiskin. Ja kun sitä on jotain € 25 000;- per asukas. 

Seuraavana skaalalla voisi olla Keskustapuolueen ehdokas Matti Vanhanen, tai Lautakasa-Vanhanen kuten hänet myös tunnetaan. Hänelläkin on paljon tietoa ja on myös analyyttisesti ajattelevaa, pohdiskelvaa tyyppiä. Hän on todennäköisesti myös ehdolla vain siksi että Kepulla, kuten Keskustapuoluetta kodikkaasti kutsutaan myös, olisi oma ehdokas, että Kepua ei liikaa leimattaisi Kokomuksen apupuolueeksi vaikka onkin pääministeripuolue. Aikaisemminhan Kepulla oli suunnitelmia mennä istuvan presidentin taakse mutta kuten ikiaikainen kansanviisaus sanoo: Kepu pettää aina.  Vanhasella on tuskin mahdollisuuksia edes toiselle kierrokselle, etenkin kun hänellä on ollut vaikeuksia sydämensä toiminnan kanssa, ei siis henkisellä puolella vaan puhtaasti mekaanisesti pumppu on vähän reistaillut. Sydämen henkinen puoli on varmasti aivan kunnossa.

Seuraavana on sitten skaalalla Sauli Niinistö, Kokoomuksen istuva presidentti. Nimenomaan Kokoomuksen istuva presidentti. Hän ei ole kautensa aikana ottanut millään tavoin pesäeroa puolueeseensa, korkeintaan ollut liikaa kehumasta.  Presidentinhän pitäisi olla puoluepolitiikasta erossa. Näin teki mm. Tarja Halonen, hän unohti tyystin sen joukon joka hänet valitsi ja lähti Vihreiden ja Vasemmistoliiton kelkkaan. Galluppien mukaan hän menee kerralla läpi eikä se mahdotonta olekaan. Ei itsevarmuus ole niin suurta että se olisi este.  Kun edellisiin vaaleihin mentiin naimisiin itseä kolmekymmentä vuotta nuoremman kanssa niin  nyt tehtiin sitten vaalivauva joka taatusti vie monilta mielenkiinnon pois vaaleista jos sattuu syntymään muutama päivä ennen vaaleja. Siitä pitää media huolen. Ja samalla antaa Niinistölle, aivan lasketusti, valtavan määrän medianäkyvyyttä jota ei edes voida sanoa puolueellisuudeksi. Onhan se vallan tavaton tapahtuma, liekö meillä sattunut koskaan historian aikana että istuva presidentti olisi saanut lapsen? En viitsi tarkistaa, joku varmasti tekee sen puolestani.   Muutoin Niinistön puheet ovat sitä samaa, osittain selittelevää luennointia josta lopulta ei kukaan saa mitään tolkkua ( tolkku, mistä se on tuttu? ) mutta viisaalta se kuulostaa. Sauli Niinistö pelaa samalla avopokeria selän takana Natolla kuten,  Paavo Väyrysen väittämän mukaan, pelasi tavallista pokeria kun Suomi uitettiin Euroon. Avopokeria siksi että hän sanoo etä Suomi ei nyt liity Natoon mutta tulevaisuudesta ei tiedä. Veikkaus on, riippumatta vaalituloksesta, että Suomi on Nato-jäsen ennen seuraavia presidentin vaaleja.

Sitten on varmaankin Perussuomalaisten Laura Huhtasaaren vuoro.  Nuori, kaunis nainen joka myöntää avoimesti olevansa kristitty ja uskovansa Raamatun sanaan ja siinä samalla myös maailmankaikkeuden luomiseen. Tätä onkin sitten käytetty oikein olan takaa aseena häntä vastaan aivan kuin sillä olisi presidentin viran hoitamisen kanssa mitään tekemistä. Laura on hyvin selkeäsanainen, hyvin artikuloiva ja puhumisen taidon omaava nuori poliitikko. Hän sanoo suoraan asioita joita monet ajattelevat mutta eivät uskalla sanoa ääneen koska rasisti. Oikestaan ainoat huonot puolet hönessä ovat kokemuksen puute politiikassa ja se että media hylkii häntä lähes totaalisti. Ylen vaalitentissä 9.1.2018 Kirsi Heikell yritti kaikilla mahdollislla keinoilla saada häntä mustamaalattua. Heikell ei ottanut esille mitään Lauran vahvoista ja kannatusta tuovista asioista kuten ns. pakolaiskriisi tai sanavapaus.  Laura selvisi rääkkäämisetä kaikella kunnialla, toki loppua kohti alkoi näkymään pientä väsymystä.   Jos aavistukset menevät oikein niin vaaleihin tulee kaksi kierrosta ja Laura on mukana toisella. Mutta tuskin tulee valituksi.

Viimeisenä Nils Torvalds, RKP:n ehdokas. Vanha, entinen kai taistolaiskommunisti 1960 - luvulta. Hön on vanha kehäkettu jolla ei kuitenkaan liene tietomäärästään huolimatta mitään mahdollisuuksia saada yli 4% annetuista äänistä.

Vaalien loppukiri on vielä jäljellä, viimeiset kaksi ja puoli viikkoa tuskin aiheuttavat suuria muutoksia jos ei oteta huomioon Niinistön kannatuksen putoamista alle 50%:n.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat