Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://jockerantanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Tue, 23 Jan 2018 13:46:44 +0200 fi Aktiivimalli, hyvä vai huono? http://jockerantanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249638-aktiivimalli-hyva-vai-huono <p>Eduskunta on hyväksynyt lain ns. &quot;Aktiivimallista&quot; työttömyystuen saamiseksi. Lakia on kritisoitu voimakkaasti sekä opposition että ammattiyhdistysliikkeen suunnalta. Sen väitetään kyykyttävän ja syyllistävän työttömiä, että työttömät eivät halua töihin. Samaan aikaan kehutaan ns. Tanskan mallia, kuinka se on hyvin erilainen ja toimii hyvin antaen työttömille sekä keppiä että porkkanaa. &nbsp;Aktiivimallista en oikeastaan tiedä muuta kuin mitä julkisuudessa on kerrottu, paljolti siksi että se ei koske minua enään.</p><p>Aktiivimallissa siis täytyy joko tehdä 18 tuntia työtä kolmen kuukauden aikana, hankkia pikkusumma &quot;yritäjänä&quot; tai osallistua erilaisiin &quot;kursseihin&quot; tai vastaaviin &nbsp;viiden päivän aikana. Lisäksi edellytetään että on käytävä TE-keskuksessa muutama kerta tuon jakson aikana. Jos mikään vaihtoehdoista ei toteudu, alenee päiväraha n. 5% seuraavan jakson aikana.</p><p>Tanskan mallissa täytyy tehdä 148 tuntia työtä neljän kuukauden aikana jos on ansiosidonnaisella ja jos on toimeentulotuella, 225 tuntia 12 kuukauden aikana. Jos nämä eivät toteudu, etuuksia leikataan. Jokaisen on lisäksi osallistuttava aktivointitoimiin kuten koulutukseen tai työharjotteluun kun työttömyyttä on kestänyt tietyn aikaa. Lisäksi työttömien on tultava alkuvaiheessa työvoimatoimistoon jopa kerran kuussa ja työttömän on haettava vähintään kahta työpaikkaa viikossa, aivan oikein, viikossa.</p><p>Tanskassa ajatellaan että työttömän on pysyttävänä aktiivisena työttömyyden aikana.</p><p>Jos työtön ansiosidonnaisella oleva sitten onnistuu saamaan vaikka vain päivän keikan niin se pidentää ansiosidonnaisen kestoa kaksi päivää eli kaksinkertaisen määrän. Kuukausi antaa kaksi kuukautta lisäaikaa jne. Työpaikkoja, lyhytkestoisia on löytynyt mm. vuokrafirmojen kautta.</p><p>Oleellisia eroja Tanskan ja Suomen välillä on mm. se että siellä ei tunneta käsitettä &quot;koulutusta vastaava työ&quot; mikä tarkoittaa että on otettava sitä työtä mitä pystyy tekemään. Työssäkäyntialue on akateemisille koko Tanska ja muutoin yhteensä 4 tunnin päivittäinen matka-aika. Siis pitää ottaa mitä työtä tahansa ja jos se ei sovi, pyrkiä työssä ollessaan hakemaan sellaista työtä joka kiinnostaa. Uskoisin myös että jos samaa työtä (vaikkapa tietokoneoperaattori) hakee kaksi täysin samanarvoista hakijaa ainoana erona se että toinen on siivonnut viimeiset kaksi kuukautta ja toinen ei ole tehnyt mitään, että työnantaja valitsee sen joka on siivonnut. Ainakin itse valitsisin sen joka on aloitteellinen eikä ylenkatseellinen. Nämä Tanskan mallin tiedot: HS, 22.1.</p><p>Nyt sitten asiaan, meillä sanotaan usein että mitä tehdä jos paikkakunnalla ei ole &quot;sopivaa&quot; työtä?</p><p>Otetaan kuviteellinen, ja monelle valitettavasti toteutunut esimerkki. &nbsp;Paikkakunnalla, pienellä ja vähän syrjässä, on sellutehdas joka työllistää 200 henkilöä. Tehdas lakkautetaan kannattamattomana, eihän voida vaatia että omistaja pumppaa rahaa kannattamattomaan tehtaaseen. &nbsp;Työttömiksi jäävät kaikki työntekijät. Jokainen tietenkin yrittää löytää itselleen työtä paikkakunnalta mutta osalle sitä ei vain löydy. Osa näistä on sellaisia, sanokaamme 30-kymppisiä, jotka ovat perustaneet perheen ja rakentaneet, ostaneet omakotitalon siinä uskossa että työtä riittää eläkeikään saakka. Siis mitä tehdä?</p><p>Voidaanko olettaa että yhteiskunta on velvollinen elättämään tällaisessa tapauksessa perheen kenties koko loppuiän paikkakunnalla johon perhe on hankkinut omakotitalon? Vuosi pari menee työttömyyspäivärahalla ollessa ja sitten ei ole muuta kuin toimeentulotuki. En usko enkä väitä että tällainen perhe heittäytyy toimeentulotuen varaan. &nbsp;Mutta mielestäni yhteiskunnalla ei myöskään ole tällaista velvollisuutta. Perheen on hankkiuduttava muualle, siis muutettava sellaiselle paikkakunnalle josta työtä löytyy tai sitten kouluttauduttava sellaiseen työhön jota on saatavilla, edes jossain päin, ja muutettava. No entä talo? Talo on joko vuokrattava tai myytävä tai sitten pidettävä vaikkapa &quot;kesäasuntona&quot;. &nbsp;Sanotaan, että taloa on vaikea myydä mutta tämä ei pidä paikkaansa, kaikki on myytävissä, kysymys on vain hinnanmäärityksestä. Jokaiselle kohteelle löytyy ostaja käyvällä hinnalla. Mutta kun kaupassa voi hävitä rahaa, esitetään seuraavaksi. No entä sitten? Ja mitä tarkoittaa tuo häviäminen sitten? &nbsp;Perhe on ehkä asunut omakotitalossaan viisi vuotta jolloin asumiskustannukset ovat olleet reilusti alle vastaavan tasoisen vuokra-asunnon. Jos tämä kustannusetu huomioidaan &nbsp;niin tappio taitaa jäädä aika pieneksi. Tähän voivat tietenkin vaikuttaa taloudelliset suhdanteet samoin kuin inflaation suuruus. Pääsääntöisesti voidaan kuitenkin väittää että todellinen tappio jää hyvin pieneksi, useimmiten taitaa kuitenkin tulla pientä voittoa.</p><p>Seuraava argumentti on se että kun lapset ovat koulussa, he joutuisivat vaihtamaan koulua ja tottumaan uuteen ympäristöön ym. No mitä sitten? Hyvin suuri joukko lapsia on elämänsä aikana joutunut vaihtamaan koulua ja paikkakuntaa eivätkä he ole siitä kärsineet. Joskus on jopa voinut olla hyväkin että on tullut paikkakunnan vaihdos.</p><p>Mielestäni maailma on mennyt sellaiseksi että kaikesta sälytetään vastuu yhteiskunnan ja veronmaksajien kannettavaksi. Ihmisellä ei &nbsp;ole mitään vastuuta omasta elämästään eikä ratkaisuistaan. Tällä en sano että työtöntä ei pitäisi auttaa, jokaista joka ei tule toimeen syystä tai toisesta, on tuettava ja autettava kunnes hän pääsee jälleen omille jaloilleen. &nbsp;</p><p>En muulla tavoin ota kantaa Suomen aktiivimalliin puolesta enkä vastaan mutta työttömän joka haluaa saada työttömyyspäivärahaa tai toimeentulotukea, on mielestäni osallistuttava niihin toimenpiteisiin joita työvoimaviranomaiset osoittavat. Kukaan ei voi vaatia vastikkeetonta etua jos voi tehdä jotain vastikkeeksi saamastaan edusta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Eduskunta on hyväksynyt lain ns. "Aktiivimallista" työttömyystuen saamiseksi. Lakia on kritisoitu voimakkaasti sekä opposition että ammattiyhdistysliikkeen suunnalta. Sen väitetään kyykyttävän ja syyllistävän työttömiä, että työttömät eivät halua töihin. Samaan aikaan kehutaan ns. Tanskan mallia, kuinka se on hyvin erilainen ja toimii hyvin antaen työttömille sekä keppiä että porkkanaa.  Aktiivimallista en oikeastaan tiedä muuta kuin mitä julkisuudessa on kerrottu, paljolti siksi että se ei koske minua enään.

Aktiivimallissa siis täytyy joko tehdä 18 tuntia työtä kolmen kuukauden aikana, hankkia pikkusumma "yritäjänä" tai osallistua erilaisiin "kursseihin" tai vastaaviin  viiden päivän aikana. Lisäksi edellytetään että on käytävä TE-keskuksessa muutama kerta tuon jakson aikana. Jos mikään vaihtoehdoista ei toteudu, alenee päiväraha n. 5% seuraavan jakson aikana.

Tanskan mallissa täytyy tehdä 148 tuntia työtä neljän kuukauden aikana jos on ansiosidonnaisella ja jos on toimeentulotuella, 225 tuntia 12 kuukauden aikana. Jos nämä eivät toteudu, etuuksia leikataan. Jokaisen on lisäksi osallistuttava aktivointitoimiin kuten koulutukseen tai työharjotteluun kun työttömyyttä on kestänyt tietyn aikaa. Lisäksi työttömien on tultava alkuvaiheessa työvoimatoimistoon jopa kerran kuussa ja työttömän on haettava vähintään kahta työpaikkaa viikossa, aivan oikein, viikossa.

Tanskassa ajatellaan että työttömän on pysyttävänä aktiivisena työttömyyden aikana.

Jos työtön ansiosidonnaisella oleva sitten onnistuu saamaan vaikka vain päivän keikan niin se pidentää ansiosidonnaisen kestoa kaksi päivää eli kaksinkertaisen määrän. Kuukausi antaa kaksi kuukautta lisäaikaa jne. Työpaikkoja, lyhytkestoisia on löytynyt mm. vuokrafirmojen kautta.

Oleellisia eroja Tanskan ja Suomen välillä on mm. se että siellä ei tunneta käsitettä "koulutusta vastaava työ" mikä tarkoittaa että on otettava sitä työtä mitä pystyy tekemään. Työssäkäyntialue on akateemisille koko Tanska ja muutoin yhteensä 4 tunnin päivittäinen matka-aika. Siis pitää ottaa mitä työtä tahansa ja jos se ei sovi, pyrkiä työssä ollessaan hakemaan sellaista työtä joka kiinnostaa. Uskoisin myös että jos samaa työtä (vaikkapa tietokoneoperaattori) hakee kaksi täysin samanarvoista hakijaa ainoana erona se että toinen on siivonnut viimeiset kaksi kuukautta ja toinen ei ole tehnyt mitään, että työnantaja valitsee sen joka on siivonnut. Ainakin itse valitsisin sen joka on aloitteellinen eikä ylenkatseellinen. Nämä Tanskan mallin tiedot: HS, 22.1.

Nyt sitten asiaan, meillä sanotaan usein että mitä tehdä jos paikkakunnalla ei ole "sopivaa" työtä?

Otetaan kuviteellinen, ja monelle valitettavasti toteutunut esimerkki.  Paikkakunnalla, pienellä ja vähän syrjässä, on sellutehdas joka työllistää 200 henkilöä. Tehdas lakkautetaan kannattamattomana, eihän voida vaatia että omistaja pumppaa rahaa kannattamattomaan tehtaaseen.  Työttömiksi jäävät kaikki työntekijät. Jokainen tietenkin yrittää löytää itselleen työtä paikkakunnalta mutta osalle sitä ei vain löydy. Osa näistä on sellaisia, sanokaamme 30-kymppisiä, jotka ovat perustaneet perheen ja rakentaneet, ostaneet omakotitalon siinä uskossa että työtä riittää eläkeikään saakka. Siis mitä tehdä?

Voidaanko olettaa että yhteiskunta on velvollinen elättämään tällaisessa tapauksessa perheen kenties koko loppuiän paikkakunnalla johon perhe on hankkinut omakotitalon? Vuosi pari menee työttömyyspäivärahalla ollessa ja sitten ei ole muuta kuin toimeentulotuki. En usko enkä väitä että tällainen perhe heittäytyy toimeentulotuen varaan.  Mutta mielestäni yhteiskunnalla ei myöskään ole tällaista velvollisuutta. Perheen on hankkiuduttava muualle, siis muutettava sellaiselle paikkakunnalle josta työtä löytyy tai sitten kouluttauduttava sellaiseen työhön jota on saatavilla, edes jossain päin, ja muutettava. No entä talo? Talo on joko vuokrattava tai myytävä tai sitten pidettävä vaikkapa "kesäasuntona".  Sanotaan, että taloa on vaikea myydä mutta tämä ei pidä paikkaansa, kaikki on myytävissä, kysymys on vain hinnanmäärityksestä. Jokaiselle kohteelle löytyy ostaja käyvällä hinnalla. Mutta kun kaupassa voi hävitä rahaa, esitetään seuraavaksi. No entä sitten? Ja mitä tarkoittaa tuo häviäminen sitten?  Perhe on ehkä asunut omakotitalossaan viisi vuotta jolloin asumiskustannukset ovat olleet reilusti alle vastaavan tasoisen vuokra-asunnon. Jos tämä kustannusetu huomioidaan  niin tappio taitaa jäädä aika pieneksi. Tähän voivat tietenkin vaikuttaa taloudelliset suhdanteet samoin kuin inflaation suuruus. Pääsääntöisesti voidaan kuitenkin väittää että todellinen tappio jää hyvin pieneksi, useimmiten taitaa kuitenkin tulla pientä voittoa.

Seuraava argumentti on se että kun lapset ovat koulussa, he joutuisivat vaihtamaan koulua ja tottumaan uuteen ympäristöön ym. No mitä sitten? Hyvin suuri joukko lapsia on elämänsä aikana joutunut vaihtamaan koulua ja paikkakuntaa eivätkä he ole siitä kärsineet. Joskus on jopa voinut olla hyväkin että on tullut paikkakunnan vaihdos.

Mielestäni maailma on mennyt sellaiseksi että kaikesta sälytetään vastuu yhteiskunnan ja veronmaksajien kannettavaksi. Ihmisellä ei  ole mitään vastuuta omasta elämästään eikä ratkaisuistaan. Tällä en sano että työtöntä ei pitäisi auttaa, jokaista joka ei tule toimeen syystä tai toisesta, on tuettava ja autettava kunnes hän pääsee jälleen omille jaloilleen.  

En muulla tavoin ota kantaa Suomen aktiivimalliin puolesta enkä vastaan mutta työttömän joka haluaa saada työttömyyspäivärahaa tai toimeentulotukea, on mielestäni osallistuttava niihin toimenpiteisiin joita työvoimaviranomaiset osoittavat. Kukaan ei voi vaatia vastikkeetonta etua jos voi tehdä jotain vastikkeeksi saamastaan edusta.

 

 

 

 

 

 

]]>
130 http://jockerantanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249638-aktiivimalli-hyva-vai-huono#comments Kotimaa Asunnon myynti Itsestäänselvyys Muuttokustannukset Tanska Tue, 23 Jan 2018 11:46:44 +0000 Jocke Rantanen http://jockerantanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249638-aktiivimalli-hyva-vai-huono
Presidentin vaalit 2018, huomioita ehdokkaista ja vähän mediasta 10.1. mennessä. http://jockerantanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248933-presidentin-vaalit-2018-huomiota-median-toiminnasta-1012018-mennessa <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>Presidentinvaaleihin 2018 osallistuu lopulta kahdeksan ehdokasta kun ikuinen Paavo Väyrynen sai kannattajakorttinsa kasaan. Paavon mukaan se kesti niin kauan koska hän ei saanut mediatilaa riittävästi. No, Paavohan ei koskaan aikaisemminkaan ole sanut sitä riittävästi, omasta mielestään. Kuitenkin ei niin pientä pilaa ettei.... &nbsp;On siinä pieni totuuskin, Paavoa on aina sorrettu, viime vuosituhannella kun hänestä ei koskaan tullut pääministeriä ihan omin sanoin sanottuna. Eikä tietenkään presidenttiä. Kuka tietää vaikka olisi tullut uusi Kekkonen? &nbsp;Kun on lueskellut ja katsellut dokumenteja ja historiaa niin ei ole sanottua vaikka maa olisi tarvinnutkin Kekkosen sen jälkeenkin kun se vapautui suomettumisen ikeestä. Ikeestä joka oli kuitenkin vain saksalaisen median keksimä termi suomalaiselle tasapainoilupolitiikalle Neuvosto-Venäjän ja USA-vetoisen E</em><em>uroopan välissä.</em></p><p>Toivotaan Paavolle kaikkea menestystä vaaleissa ja ennen muuta niiden jälkeen.</p><p>Sitten ehdokas Merja Kyllönen, kainuulainen tervehenkinen maatalon tytär joka on menestynyt politiikassa hyvin suorasanaisuutensa avulla. Vaikuttaa koko ajan siltä että hän ei pelaa mitään peliä vaan sanoo niin kuin ajattelee asioiden olevan, ja sanoo sen selkeästi. &nbsp;On selvä jatke SKDL:n politiikalle, nyt Vasemmistoliitto-nimen alla. Vaaleihin osallistuminen lienee enemmän tarkoitettu näkyvyyden saamiseksi sekä itselleen että puolueelle ennen muuta. Taustalla vaikuttaa varmastikin puolueen vallanhimoinen uusi puheenjohtaja Li Andersson jonka etujoukoiksi Kyllönen on todennäköisesti asetettu tähtäimessä seuraavat eduskuntavaalit. Mikä olisi parempi paikka saada näkyvyyttä puolueen kannatuksen kannalta kuin Kyllösen selkeä, kansan tajuttava puhe presidentinvaalien kaikissa yleisötilaisuuksissa?</p><p>Seuraava on tietenkin, poliittisen skaalan mukaan, Tuula Haatainen, SDP:n tuleva voimanainen jolla on myös selkeä ulosanti. Sisältö hänen sanomassaan on vain niin perisosiaalidemokraattista että. Sisältö on jäänyt viime vuosituhannelle jos ei huomioida sen feministisiä piirteitä. SDP on ollut vallassa lähes keskeytyksettä sitten sisällissodan mutta ei ole tehnyt mitään &quot;seksuaaliselle häirinnälle&quot;. Ehkä siksi että tuo termi on keksitty vasta vuoden 2000 jälkeen. Ongelma on aina ollut. Feministien ja vaikuttaa siltä että myös Haataisen mielestä kaikki miehet ovat aivan kauheita kähmijöitä. Tuollainen puhe ja jopa se että annetaan ymmärtää näin olevan, loukkaa varmasti sitä ylivoimaisesti suurinta osaa suomalaisista heteromiehistä jotka ovat osallistuneet häirintään ja kähmintään vain yhteisymmärryksessä kohteen kanssa. Ja onneksi ovat, muutoin suomalaisten lukumäärä lähentelisi aika mitätöntä lukua. Haatainen on myös esillä samasta syystä kuin Kyllönen mutta tekee myös itseään tunnetuksi.&nbsp;</p><p><em>Sitten tulee vähän ongelmallista tuon väriskaalan kanssa. Mikä olisi seuraava puolue oikealle mentäessä? Kenttä ikään kuin hajoaa, perinteinen väriskaala ei enään toimikaan. Lähinnä olisivat Vihreät mutta Vihreät eivät ole mikään työväenpuolue, Vihreät ajavat tyntekijän etujen vastaista politiikkaa. He nostavat kaikenlaisia energia- ym. -veroja jotka rankaisevat tavallista köyhää ja tavallista moottoroidulla kulkuneuvolla kulkevaa olipa hän sittten junassa tai omassa pienemmän keskiluokan autossaan tai asuipa hän kerros- tai omakotitalossa. Energian hinnan nousu siirtyy kaikkeen logistiikkaan: Niin tavaroihin, asumiseen kuin ihmisiinkin. &nbsp;Mutta pidetään nyt Vihreät tällä kohdalla. Tästä skaalasta vielä että sen sotki oikeastaan jo Jyrki Katainen kun hän esitti Kokoomuksen olevan työväenpuolue.</em></p><p>Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto, ensimmäinen suomalainen homoseksuaalinen joka on noussut ministeriksi asti. Tosin vain vähemmän tärkeiden asioiden ministeriksi mutta kuitenkin. Hänellä on kiistämättä paljon tietoa asioista kun hän vain osaisi siirtää tietonsa käytäntöön. Vähän sama ongelma kuin entisessä Neuvostoliitossa, teoriaa riittää mutta sen soveltaminen käytäntöön ei onnistunut. Haaavisto puhuu paljon maailmanrauhasta ja maailman köyhistä tarkoittaen silloin kehitysmaissa muhivaa väestöongelmaa ja sen seurauksia. Hän ei kuitenkaan koskaan esitä mitään ratkaisua muuta kuin, samoin kuin Vasemmistoliitto ja SDP vain sen ratkaisun että annetaan lisää rahaa, ja lisää rahaa aivan kuin rahalla olisi taivaallinen voima. Ei sillä ole. Ainoa ratkaisu, jota Haavisto ei ole tai ei ole huomannut, on se että ihmisten täytyy huolehtia itsestään, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Pumput ruostuvat kehitysmaissa hoidon puutteessa. Haavisto oli viime kerralla kakkonen Niinistön jälkeen, nyt tuskin käy niin hyvin. Äänestäjät tietävät valtionvelan ja sen jatkuvan kasvun väitetystä nousushdanteesta huolimatta. Nousuhdanteessa yleensä valtionvelkaa pienennetään, meillä otetaan vieläkin 3,5 mrd. lisää vuositasolla, entisen 110 mrd:n päälle. Jo korkomenot ovat reippasti yli miljardin. Siis yli &euro; 250;- jokaista asukasta, niin lasta, aikuista, vanhusta kuin pakolaistakin kohden. No eihän se ole kuin pari kymppiä per kk. Vaan kun se on korko. Laina pitää vielä joskus lyhentää poiskin. Ja kun sitä on jotain &euro; 25 000;- per asukas.&nbsp;</p><p>Seuraavana skaalalla voisi olla Keskustapuolueen ehdokas Matti Vanhanen, tai Lautakasa-Vanhanen kuten hänet myös tunnetaan. Hänelläkin on paljon tietoa ja on myös analyyttisesti ajattelevaa, pohdiskelvaa tyyppiä. Hän on todennäköisesti myös ehdolla vain siksi että Kepulla, kuten Keskustapuoluetta kodikkaasti kutsutaan myös, olisi oma ehdokas, että Kepua ei liikaa leimattaisi Kokomuksen apupuolueeksi vaikka onkin pääministeripuolue. Aikaisemminhan Kepulla oli suunnitelmia mennä istuvan presidentin taakse mutta kuten ikiaikainen kansanviisaus sanoo: Kepu pettää aina. &nbsp;Vanhasella on tuskin mahdollisuuksia edes toiselle kierrokselle, etenkin kun hänellä on ollut vaikeuksia sydämensä toiminnan kanssa, ei siis henkisellä puolella vaan puhtaasti mekaanisesti pumppu on vähän reistaillut. Sydämen henkinen puoli on varmasti aivan kunnossa.</p><p>Seuraavana on sitten skaalalla Sauli Niinistö, Kokoomuksen istuva presidentti. Nimenomaan Kokoomuksen istuva presidentti. Hän ei ole kautensa aikana ottanut millään tavoin pesäeroa puolueeseensa, korkeintaan ollut liikaa kehumasta. &nbsp;Presidentinhän pitäisi olla puoluepolitiikasta erossa. Näin teki mm. Tarja Halonen, hän unohti tyystin sen joukon joka hänet valitsi ja lähti Vihreiden ja Vasemmistoliiton kelkkaan. Galluppien mukaan hän menee kerralla läpi eikä se mahdotonta olekaan. Ei itsevarmuus ole niin suurta että se olisi este. &nbsp;Kun edellisiin vaaleihin mentiin naimisiin itseä kolmekymmentä vuotta nuoremman kanssa niin &nbsp;nyt tehtiin sitten vaalivauva joka taatusti vie monilta mielenkiinnon pois vaaleista jos sattuu syntymään muutama päivä ennen vaaleja. Siitä pitää media huolen. Ja samalla antaa Niinistölle, aivan lasketusti, valtavan määrän medianäkyvyyttä jota ei edes voida sanoa puolueellisuudeksi. Onhan se vallan tavaton tapahtuma, liekö meillä sattunut koskaan historian aikana että istuva presidentti olisi saanut lapsen? En viitsi tarkistaa, joku varmasti tekee sen puolestani. &nbsp; Muutoin Niinistön puheet ovat sitä samaa, osittain selittelevää luennointia josta lopulta ei kukaan saa mitään tolkkua ( tolkku, mistä se on tuttu? ) mutta viisaalta se kuulostaa. Sauli Niinistö pelaa samalla avopokeria selän takana Natolla kuten, &nbsp;Paavo Väyrysen väittämän mukaan, pelasi tavallista pokeria kun Suomi uitettiin Euroon. Avopokeria siksi että hän sanoo etä Suomi ei nyt liity Natoon mutta tulevaisuudesta ei tiedä. Veikkaus on, riippumatta vaalituloksesta, että Suomi on Nato-jäsen ennen seuraavia presidentin vaaleja.</p><p>Sitten on varmaankin Perussuomalaisten Laura Huhtasaaren vuoro. &nbsp;Nuori, kaunis nainen joka myöntää avoimesti olevansa kristitty ja uskovansa Raamatun sanaan ja siinä samalla myös maailmankaikkeuden luomiseen. Tätä onkin sitten käytetty oikein olan takaa aseena häntä vastaan aivan kuin sillä olisi presidentin viran hoitamisen kanssa mitään tekemistä. Laura on hyvin selkeäsanainen, hyvin artikuloiva ja puhumisen taidon omaava nuori poliitikko. Hän sanoo suoraan asioita joita monet ajattelevat mutta eivät uskalla sanoa ääneen koska rasisti. Oikestaan ainoat huonot puolet hönessä ovat kokemuksen puute politiikassa ja se että media hylkii häntä lähes totaalisti. Ylen vaalitentissä 9.1.2018 Kirsi Heikell yritti kaikilla mahdollislla keinoilla saada häntä mustamaalattua. Heikell ei ottanut esille mitään Lauran vahvoista ja kannatusta tuovista asioista kuten ns. pakolaiskriisi tai sanavapaus. &nbsp;Laura selvisi rääkkäämisetä kaikella kunnialla, toki loppua kohti alkoi näkymään pientä väsymystä. &nbsp; Jos aavistukset menevät oikein niin vaaleihin tulee kaksi kierrosta ja Laura on mukana toisella. Mutta tuskin tulee valituksi.</p><p>Viimeisenä Nils Torvalds, RKP:n ehdokas. Vanha, entinen kai taistolaiskommunisti 1960 - luvulta. Hön on vanha kehäkettu jolla ei kuitenkaan liene tietomäärästään huolimatta mitään mahdollisuuksia saada yli 4% annetuista äänistä.</p><p><em>Vaalien loppukiri on vielä jäljellä, viimeiset kaksi ja puoli viikkoa tuskin aiheuttavat suuria muutoksia jos ei oteta huomioon Niinistön kannatuksen putoamista alle 50%:n.</em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

Presidentinvaaleihin 2018 osallistuu lopulta kahdeksan ehdokasta kun ikuinen Paavo Väyrynen sai kannattajakorttinsa kasaan. Paavon mukaan se kesti niin kauan koska hän ei saanut mediatilaa riittävästi. No, Paavohan ei koskaan aikaisemminkaan ole sanut sitä riittävästi, omasta mielestään. Kuitenkin ei niin pientä pilaa ettei....  On siinä pieni totuuskin, Paavoa on aina sorrettu, viime vuosituhannella kun hänestä ei koskaan tullut pääministeriä ihan omin sanoin sanottuna. Eikä tietenkään presidenttiä. Kuka tietää vaikka olisi tullut uusi Kekkonen?  Kun on lueskellut ja katsellut dokumenteja ja historiaa niin ei ole sanottua vaikka maa olisi tarvinnutkin Kekkosen sen jälkeenkin kun se vapautui suomettumisen ikeestä. Ikeestä joka oli kuitenkin vain saksalaisen median keksimä termi suomalaiselle tasapainoilupolitiikalle Neuvosto-Venäjän ja USA-vetoisen Euroopan välissä.

Toivotaan Paavolle kaikkea menestystä vaaleissa ja ennen muuta niiden jälkeen.

Sitten ehdokas Merja Kyllönen, kainuulainen tervehenkinen maatalon tytär joka on menestynyt politiikassa hyvin suorasanaisuutensa avulla. Vaikuttaa koko ajan siltä että hän ei pelaa mitään peliä vaan sanoo niin kuin ajattelee asioiden olevan, ja sanoo sen selkeästi.  On selvä jatke SKDL:n politiikalle, nyt Vasemmistoliitto-nimen alla. Vaaleihin osallistuminen lienee enemmän tarkoitettu näkyvyyden saamiseksi sekä itselleen että puolueelle ennen muuta. Taustalla vaikuttaa varmastikin puolueen vallanhimoinen uusi puheenjohtaja Li Andersson jonka etujoukoiksi Kyllönen on todennäköisesti asetettu tähtäimessä seuraavat eduskuntavaalit. Mikä olisi parempi paikka saada näkyvyyttä puolueen kannatuksen kannalta kuin Kyllösen selkeä, kansan tajuttava puhe presidentinvaalien kaikissa yleisötilaisuuksissa?

Seuraava on tietenkin, poliittisen skaalan mukaan, Tuula Haatainen, SDP:n tuleva voimanainen jolla on myös selkeä ulosanti. Sisältö hänen sanomassaan on vain niin perisosiaalidemokraattista että. Sisältö on jäänyt viime vuosituhannelle jos ei huomioida sen feministisiä piirteitä. SDP on ollut vallassa lähes keskeytyksettä sitten sisällissodan mutta ei ole tehnyt mitään "seksuaaliselle häirinnälle". Ehkä siksi että tuo termi on keksitty vasta vuoden 2000 jälkeen. Ongelma on aina ollut. Feministien ja vaikuttaa siltä että myös Haataisen mielestä kaikki miehet ovat aivan kauheita kähmijöitä. Tuollainen puhe ja jopa se että annetaan ymmärtää näin olevan, loukkaa varmasti sitä ylivoimaisesti suurinta osaa suomalaisista heteromiehistä jotka ovat osallistuneet häirintään ja kähmintään vain yhteisymmärryksessä kohteen kanssa. Ja onneksi ovat, muutoin suomalaisten lukumäärä lähentelisi aika mitätöntä lukua. Haatainen on myös esillä samasta syystä kuin Kyllönen mutta tekee myös itseään tunnetuksi. 

Sitten tulee vähän ongelmallista tuon väriskaalan kanssa. Mikä olisi seuraava puolue oikealle mentäessä? Kenttä ikään kuin hajoaa, perinteinen väriskaala ei enään toimikaan. Lähinnä olisivat Vihreät mutta Vihreät eivät ole mikään työväenpuolue, Vihreät ajavat tyntekijän etujen vastaista politiikkaa. He nostavat kaikenlaisia energia- ym. -veroja jotka rankaisevat tavallista köyhää ja tavallista moottoroidulla kulkuneuvolla kulkevaa olipa hän sittten junassa tai omassa pienemmän keskiluokan autossaan tai asuipa hän kerros- tai omakotitalossa. Energian hinnan nousu siirtyy kaikkeen logistiikkaan: Niin tavaroihin, asumiseen kuin ihmisiinkin.  Mutta pidetään nyt Vihreät tällä kohdalla. Tästä skaalasta vielä että sen sotki oikeastaan jo Jyrki Katainen kun hän esitti Kokoomuksen olevan työväenpuolue.

Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto, ensimmäinen suomalainen homoseksuaalinen joka on noussut ministeriksi asti. Tosin vain vähemmän tärkeiden asioiden ministeriksi mutta kuitenkin. Hänellä on kiistämättä paljon tietoa asioista kun hän vain osaisi siirtää tietonsa käytäntöön. Vähän sama ongelma kuin entisessä Neuvostoliitossa, teoriaa riittää mutta sen soveltaminen käytäntöön ei onnistunut. Haaavisto puhuu paljon maailmanrauhasta ja maailman köyhistä tarkoittaen silloin kehitysmaissa muhivaa väestöongelmaa ja sen seurauksia. Hän ei kuitenkaan koskaan esitä mitään ratkaisua muuta kuin, samoin kuin Vasemmistoliitto ja SDP vain sen ratkaisun että annetaan lisää rahaa, ja lisää rahaa aivan kuin rahalla olisi taivaallinen voima. Ei sillä ole. Ainoa ratkaisu, jota Haavisto ei ole tai ei ole huomannut, on se että ihmisten täytyy huolehtia itsestään, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Pumput ruostuvat kehitysmaissa hoidon puutteessa. Haavisto oli viime kerralla kakkonen Niinistön jälkeen, nyt tuskin käy niin hyvin. Äänestäjät tietävät valtionvelan ja sen jatkuvan kasvun väitetystä nousushdanteesta huolimatta. Nousuhdanteessa yleensä valtionvelkaa pienennetään, meillä otetaan vieläkin 3,5 mrd. lisää vuositasolla, entisen 110 mrd:n päälle. Jo korkomenot ovat reippasti yli miljardin. Siis yli € 250;- jokaista asukasta, niin lasta, aikuista, vanhusta kuin pakolaistakin kohden. No eihän se ole kuin pari kymppiä per kk. Vaan kun se on korko. Laina pitää vielä joskus lyhentää poiskin. Ja kun sitä on jotain € 25 000;- per asukas. 

Seuraavana skaalalla voisi olla Keskustapuolueen ehdokas Matti Vanhanen, tai Lautakasa-Vanhanen kuten hänet myös tunnetaan. Hänelläkin on paljon tietoa ja on myös analyyttisesti ajattelevaa, pohdiskelvaa tyyppiä. Hän on todennäköisesti myös ehdolla vain siksi että Kepulla, kuten Keskustapuoluetta kodikkaasti kutsutaan myös, olisi oma ehdokas, että Kepua ei liikaa leimattaisi Kokomuksen apupuolueeksi vaikka onkin pääministeripuolue. Aikaisemminhan Kepulla oli suunnitelmia mennä istuvan presidentin taakse mutta kuten ikiaikainen kansanviisaus sanoo: Kepu pettää aina.  Vanhasella on tuskin mahdollisuuksia edes toiselle kierrokselle, etenkin kun hänellä on ollut vaikeuksia sydämensä toiminnan kanssa, ei siis henkisellä puolella vaan puhtaasti mekaanisesti pumppu on vähän reistaillut. Sydämen henkinen puoli on varmasti aivan kunnossa.

Seuraavana on sitten skaalalla Sauli Niinistö, Kokoomuksen istuva presidentti. Nimenomaan Kokoomuksen istuva presidentti. Hän ei ole kautensa aikana ottanut millään tavoin pesäeroa puolueeseensa, korkeintaan ollut liikaa kehumasta.  Presidentinhän pitäisi olla puoluepolitiikasta erossa. Näin teki mm. Tarja Halonen, hän unohti tyystin sen joukon joka hänet valitsi ja lähti Vihreiden ja Vasemmistoliiton kelkkaan. Galluppien mukaan hän menee kerralla läpi eikä se mahdotonta olekaan. Ei itsevarmuus ole niin suurta että se olisi este.  Kun edellisiin vaaleihin mentiin naimisiin itseä kolmekymmentä vuotta nuoremman kanssa niin  nyt tehtiin sitten vaalivauva joka taatusti vie monilta mielenkiinnon pois vaaleista jos sattuu syntymään muutama päivä ennen vaaleja. Siitä pitää media huolen. Ja samalla antaa Niinistölle, aivan lasketusti, valtavan määrän medianäkyvyyttä jota ei edes voida sanoa puolueellisuudeksi. Onhan se vallan tavaton tapahtuma, liekö meillä sattunut koskaan historian aikana että istuva presidentti olisi saanut lapsen? En viitsi tarkistaa, joku varmasti tekee sen puolestani.   Muutoin Niinistön puheet ovat sitä samaa, osittain selittelevää luennointia josta lopulta ei kukaan saa mitään tolkkua ( tolkku, mistä se on tuttu? ) mutta viisaalta se kuulostaa. Sauli Niinistö pelaa samalla avopokeria selän takana Natolla kuten,  Paavo Väyrysen väittämän mukaan, pelasi tavallista pokeria kun Suomi uitettiin Euroon. Avopokeria siksi että hän sanoo etä Suomi ei nyt liity Natoon mutta tulevaisuudesta ei tiedä. Veikkaus on, riippumatta vaalituloksesta, että Suomi on Nato-jäsen ennen seuraavia presidentin vaaleja.

Sitten on varmaankin Perussuomalaisten Laura Huhtasaaren vuoro.  Nuori, kaunis nainen joka myöntää avoimesti olevansa kristitty ja uskovansa Raamatun sanaan ja siinä samalla myös maailmankaikkeuden luomiseen. Tätä onkin sitten käytetty oikein olan takaa aseena häntä vastaan aivan kuin sillä olisi presidentin viran hoitamisen kanssa mitään tekemistä. Laura on hyvin selkeäsanainen, hyvin artikuloiva ja puhumisen taidon omaava nuori poliitikko. Hän sanoo suoraan asioita joita monet ajattelevat mutta eivät uskalla sanoa ääneen koska rasisti. Oikestaan ainoat huonot puolet hönessä ovat kokemuksen puute politiikassa ja se että media hylkii häntä lähes totaalisti. Ylen vaalitentissä 9.1.2018 Kirsi Heikell yritti kaikilla mahdollislla keinoilla saada häntä mustamaalattua. Heikell ei ottanut esille mitään Lauran vahvoista ja kannatusta tuovista asioista kuten ns. pakolaiskriisi tai sanavapaus.  Laura selvisi rääkkäämisetä kaikella kunnialla, toki loppua kohti alkoi näkymään pientä väsymystä.   Jos aavistukset menevät oikein niin vaaleihin tulee kaksi kierrosta ja Laura on mukana toisella. Mutta tuskin tulee valituksi.

Viimeisenä Nils Torvalds, RKP:n ehdokas. Vanha, entinen kai taistolaiskommunisti 1960 - luvulta. Hön on vanha kehäkettu jolla ei kuitenkaan liene tietomäärästään huolimatta mitään mahdollisuuksia saada yli 4% annetuista äänistä.

Vaalien loppukiri on vielä jäljellä, viimeiset kaksi ja puoli viikkoa tuskin aiheuttavat suuria muutoksia jos ei oteta huomioon Niinistön kannatuksen putoamista alle 50%:n.

 

 

]]>
0 http://jockerantanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248933-presidentin-vaalit-2018-huomiota-median-toiminnasta-1012018-mennessa#comments Huhtasaari Vaalit Vaalivauva Väyrynen Wed, 10 Jan 2018 14:38:41 +0000 Jocke Rantanen http://jockerantanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248933-presidentin-vaalit-2018-huomiota-median-toiminnasta-1012018-mennessa